keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kristín Steinsdóttir: Omaa tietä

Vinkkaaja: Petra
  • Julkaisuvuosi: suomeksi 2010, islanniksi 2006
  • Sivumäärä: 191
  • Juoni: Romaani sijoittuu Islantiin, jonka karuja olosuhteita kirja hyvin kuvaa. Tarinan päähenkilö on leskeksi jäänyt nainen, Sigprúdur, joka käy mielessään läpi menneisyyttään ja nykyistä elämäänsä. 
Päähenkilö Sigprúdur on elänyt vaiherikkaan elämän. Hän syntyi Islannin maaseudulla ja eli lapsuutensa kasvattivanhempien kanssa. Myöhemmin hän avioitui ja muutti kaupunkiin. Aviomiehen kuoleman jälkeen hän on muovannut elämänsä itsensä näköiseksi ja elää yksinkertaista elämää haluamallaan tavalla. Hän on yksin, muttei tunne oloaan yksinäiseksi tai kaipaa ihmisiä ympärilleen. Hänelle riittää satunnaiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa sekä muistot rakkaista ihmisistä.

Sigprúdur pohtii paljon menneisyyttään, vanhempiaan ja elämänkäänteitään. Hänellä on vilkas sisäinen elämä, joka ei näy ulkopuolisille, mutta on varmasti syy siihen miksei hän koe yksinäisyyttä. Hän huvittaa itseään osallistumalla tuntemattomien ihmisten hautajaisiin, sillä hän nauttii virsien laulamisesta. Niin ikään kutsumattomana hän kiertelee taidenäyttelyiden avajaisissa ja osallistuu mielenosoituksiin. Mikä nyt milloinkin sattuu huvittamaan. Isossa kaupungissa, Reykjavikissa, on aina paljon hauskaa tekemistä.

"Sigprúdur istui ikkunan ääressä ihmisvilinää tarkkaillen ja kahvia hörppien. Hän näki ihmisten taistelevan tuulta vastaan ja pakenevan sadetta. Hän tarkasteli erilaisia vaatteita ihmisten päällä. Hänellä oli taskussaan kirja, joskus kirjastosta lainattu taskukirja tai runokirja, jota hän selaili silloin tällöin. Oli miellyttävää istua lämmössä ja tuntea tuikkujen palavan. Hän osti aina tavallisen kahvin lisäannoksineen. Harvoin mitään muuta. Hän joi kupin toisensa jälkeen ja pyysi myös vesilasin."

Vaikka Sigprúdurin tarina oli loppujen lopuksi aika tavallinen, siitä sai oivan kirjan aikaan. Se sai minut ajattelemaan, että kenen tahansa elämästä voisi todellakin kirjoittaa kirjan. Meillä kaikilla on elämässämme mielenkiintoisia käänteitä, erikoisia sattumuksia, suruja ja iloja kuten Sigprúdurilla.

Olen pitkään ollut kiinnostunut Islannista maana sekä kulttuurina, mutta en ole vielä päässyt matkustamaan sinne. Islantilaisten kirjailijoiden teokset ovat siksi mielenkiintoisia. Luonnonvoimat ovat Islannissa poikkeuksellisen rajuja eikä niitä varmasti pysty sivuuttamaan, jos kirjoittaa Islantiin sijoittuvaa kirjaa. Tappavat lumimyrskyt ja mutavyöryt tuntuvat kuitenkin suomalaisesta kaukaisilta asioilta.

Huolimatta siitä, että kirjailija käytti jonkin verran kuvailua kirjassaan, lukukokemukseni jäi hieman pinnalliseksi. Mietin paljon mistä se johtui ja luulen, että esimerkiksi Islannin maisemat ja elämä päähenkilön lapsuudessa Islannin maaseudulla on vain sellaista, mitä minun on vaikea hahmottaa kuviksi mielessäni. Kirja on helppolukuinen ja nyt kun selailin sitä uudestaan, tuntui että pääsin lähemmäksi tarinaa. Se aukeni toisella lukukerralla ihan eri tavalla.

Tunnelma kirjassa on rauhallinen ja unenomainen. Sigprúdurin persoona on elävä ja välillä tuntui kuin olisin kuullut päässäni kertojaäänen.

Sigprúdurin nimeä ei muuten oikeasti kirjoiteta näin vaan se sisältää kaksi islantilaista kirjainta, joita ei löydy näppäimistöltäni. Matkin tämän kirjoitusasun Suomen Kuvalehden artikkelista.

Kenelle suosittelisin: Niille, jotka tykkäävät lukea tavallisten ihmisten elämänvaiheista sekä niille, jotka viihtyvät kasvukertomusten parissa.