perjantai 31. tammikuuta 2014

ARVONTA!

Blogimme ensimmäisen kirjoituksen julkaisemisesta tulee tänään kuluneeksi kuusi kuukautta!

Juhlistamme sitä järjestämällä blogissamme arvonnan, jonka voittaja saa 30 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan (lahjakortti käy myös Suomalaisen nettikauppaan).

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä kirjoitusta ystävänpäivän 14.2. keskiyöhön mennessä. Osallistua voit yhteensä kolmella arvalla:
  • yhden arvan saat kommentoimalla tätä kirjoitusta 
  • toisen saat jakamalla tämän postauksen linkin Facebook-, Twitter- tai Google+-sivuillasi
  • kolmannen saat kertomalla tästä arvonnasta omassa blogissasi.
Muista ilmoittaa kommentissasi kuinka monella arvalla osallistut!

Meitä kiinnostaisi myös tietää vähän enemmän teistä, jotka luette blogiamme. Olisi mukava, jos vastailisitte kommenteissanne johonkin (tai kaikkiin) näistä kysymyksistä:
  • Minkälaisista kirjoista pidät?
  • Onko joku kirja, jonka toivoisit meidän lukevan?
  • Mikä on oma lempikirjasi?
Arvonnan voittaja julkaistaan täällä blogissa kahden viikon kuluttua lauantaina 15.2. Onnea arvontaan!


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Marjo Niemi: Miten niin valo

Vinkkaaja: Tiina

  • Julkaisuvuosi: 2008
  • Sivumäärä: 188
  • Juoni: Kirjassa äänensä saa kuuluviin kolme päähenkilöä: Anni, Katariina ja Päivikki Siven. Jokaisella on omat elämänsä, täydelliset ja vähemmät täydelliset. Epäonnisen sattuman vuoksi naiset joutuvat kohtaamaan toisensa - ja samalla itsensä - sairaalan ankeassa ympäristössä. Sen jälkeen mikään ei ole enää entisensä.

Miten niin valo -romaanin Anni on vähän alle 30-vuotias tehokas suorittaja, jonka elämä näyttää ulkoisesti mahtavalta: on hieno espoolainen koti, rahakas työ, avioliitto ja jumpissa treenatut pakarat. Kulissit rapisevat kuitenkin alas, kun Annin mies jää kiinni pettämisestä ja Anni romahtaa. Hän makaa asunnon lattialla kaksi viikkoa pääsemättä ylös, ja tästä tapahtumasta koko kirja alkaakin. Jonkun lopetus on jonkun muun alku. Kaikesta sekaisin oleva Anni hyppää väärällä hetkellä auton rattiin, ja kohtalo on sinetöity.

Katariina taas on taiteilija, jonka elämänhallinta on täysin hukassa. On tullut pokailtua vääriä miehiä ja läträttyä alkoholilla. Pelko huomisesta ja elämästä yleensä ajaa Katariinan valvomaan yöt ja sulkeutumaan kotiinsa. Kun Katariina saa vihdoin väännettyä itsensä ulos, jokin paha pääsee kuin pääseekin iskemään.

Päivikki Siven on jo vanhempi ylilääkäri, joka on omistanut koko elämänsä kylmille faktoille, uralleen, mahtavalle talolle ja  hienoille vaatteille. Kovan työn tuloksena on saavutettu  ulkoisesti enemmänkin kuin kelpo elämä, ja kaikki häririötekijät (kuten tunteet) on työnnetty taka-alalle. Sitten eräänä päivänä Sivenin työvuorolla hän tapaa kaksi naista, jotka saavat Sivenin kyseenalaistamaan täydellisen elämänsä.

Romaanin sanoma iskee suoraan tällaisen 30-vuotiaan elämäänsä rakentavan alitajuntaan. Vaikka ympäristön odotukset olisikin tyydytetty, mitä tapahtuu ihmiselle itselleen? Teemana onkin se, miten helposti ihminen, ja varsinkin nainen, eksyy odotusten täyttämässä yhteiskunnassa. Se, että koulut on hoidettu hyvin, omistusasunto ja aviomies löytyvät sekä rahakas ura rullaa hyvin eteenpäin, ei välttämättä tuokaan onnen avaimia omistajansa kouraan. Jotain oleellista saattaa jäädä uupumaan: ihminen itse aisteineen ja paljaana itsenään.

"Siven kysyy, oliko Annilla jotakin visioita elämästä, ja Anni näkee itsensä ylpeänä ylioppilashattu päässään, sellainen katse silmissä että Kauppakorkeakoulun ovet menevät säpäleiksi.
Siven sai kaiken minkä visioi ja on siitä vihainen. Siven miettii syyllistä, miettii ja miettii eikä löydä."

Kirjasta voi löytää myös feministisen puolen, sillä se kritisoi naisen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen sijaan, että Niemi syyttäisi asemasta miehiä, hän asettaakin syytetyn penkille naiset itsensä.

"Maailmassa toimii mafia. Mafian virheistä  huolehtivat suvun naiset, te tulette paikalle, hävitätte aseet, puhdistatte veren kokolattiamatosta, hiukset lavuaareista, sperman lakanoista, sormenjäljet katkaisijoista, ovenkahvoista, vaiennatte silmnnäkijät tai tapatte,kaivatte maata kaupunkien reunoilla. Te olette niitä, jotka tulevat paikalle kun jokin on mennyt peruuttamattomasti reisille, te tulette kelaamaan aikaa ja kaivertamaan sen vinyyliin uuden historian. Te teette näin, jotta miehiin kohdistuva valo ei häiriintyisi tai leviäisi miesten ulkopuolelle."

Kirjailija käyttää mielenkiintoistaa kieltä. Tosin se saattaa jakaa lukijat kahteen eri leiriin: niihin, jotka pitävät ajatusvirrasta ja niihin, joita epäselvä ilmaisutapa häiritsee. Itseä ajatusvirta ei häirinnyt, sillä sitä ei ollut liikaa ja se puolusti omaa paikkaansa autenttisuuden tuomisessa tekstiin. Niemi käyttää myös nykyään harvinaista metatekstiä ja tuo oman itsensä kirjailijana tekstiin kommentoimalla esimerkiksi suhtautumistaan henkilöihin.

Suosittelen Miten niin valo -kirjaa noin 30-vuotiaille naisille, tai miksei myös vanhemmille. Romaani saa ajattelemaan, onko oman elämän suunta menossa oikeaan suuntaan vai häivyttääkö tahattomasti koko ajan itseään enemmän ulkoisten asioiden taakse pitämällä vain muut tyytyväisinä. Aina herätykseen ei välttämättä tarvita suurta katastrofia niin kuin kirjassa.
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Roope Lipasti: Rajanaapuri

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 231
  • Julkaisuvuosi: 2012
  • Juoni: Kirjassa seurataan kesän ajan kahden maaseudulla asuvan naapuruksen elämää. Naapurin mies on suurperheen isä, jonka pihaprojektit tuppaavat venymään ja lopulta jäämään kesken. Kertoja-minä on yksinäinen mies ja karikatyyri ärsyttävästä naapurista: pikkutarkka jääräpäinen besserwisseri, joka ei auta naapuriaan kuin pakon edessä, mutta neuvoo (ja paheksuu) mielellään senkin edestä. Kirjan punainen lanka keräytyy naapurin pihasaunan rakennusprojektin ympärille, vaikka toisaalta se on vain sivujuonne kirjassa. Saunan edetessä naapurit käsittelevät monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja käy selväksi kuinka eri tavalla kaksi ihmistä voi asiat nähdä.
Ensimmäisenä tästä kirjasta on sanottava, että se on hulvattoman hauska. En tiennyt, että on mahdollista kirjoittaa saunan rakentamisesta niin koomisesti, että sille tekee mieli nauraa ääneen. (Tämä ei ole kirja, jota kannattaa lukea esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä kun muut yrittävät nukkua.) Jotkin kirjat ovat hitaasti avautuvia, mutta tämä näyttää karvansa jo ensimmäisissä lauseissa:
Maailmassa on monenlaista tyhmyyttä. Sitä on tiivistyneenä vuoriin, laaksoihin, siirtolohkareisiin, pieniin kiviin ja purojen pohjiin, mutta kaikkein rikkain esiintymä löytyy naapurini korvien välistä. Ei pidä silti käsittää väärin. Pidän naapurista kovasti, sillä hänestä on vaikea olla pitämättä. Hän vain sattuu olemaan hyvin omalaatuinen mies, mikä tekee hänestä samaan aikaan täysin sietämättömän. Kuvaavaa on, että jos ihmiset jakaisi kahteen ryhmään, sellaisiin jotka eivät perusta roskista ja sellaisiin jotka varastavat niitä, naapurini kuuluisi jälkimmäisiin.
Roope Lipastin mainio kirjoitustyyli oli minulle tuttu hänen kolumneistaan Kotivinkki-lehteen sekä muutamista muista hänen kirjoituksistaan. Kolumneissaan hän usein kirjoittaa juuri pihatöistä, omakotitalon korjaustöistä ja lasten tempauksista. Aluksi Rajanaapuria lukiessani mietinkin onko kertoja-minällä yhtymäkohtia häneen itseensä, mutta pian kävi selväksi että ei tosiaankaan ole. Sen sijaan yllätyin, kun kirjan loppupuolella hoksasin naapurilla olevan paljon samoja piirteitä sekä ainakin osittain samanlainen menneisyys kuin Lipastilla. Olin ehtinyt jo kuvitella naapurin tietyn näköiseksi ja tietynlaiseksi ihmiseksi ja koin skitsofreenisia hetkiä, kun yritin yhdistää naapuriin näitä uusia piirteitä. En millään pystynyt enää muuttamaan alkuperäistä mielikuvaani. 

Lipasti tekee mielettömiä oivalluksia ympäristöstään ja osaa kuvailla niitä juuri oikeilla huvittavilla sanoilla jännistä näkökulmista. Siinä mielessä tiesin mitä odottaa, ja mietin etukäteen miten hänen kirjoitustyylinsä mahtaisi kantaa kokonaisen kirjan ajan ja alkaisiko se kyllästyttää jossain vaiheessa. Hyvin kantoi! Kyllästymiseenkään ei ollut aihetta, sillä hän kuljetti tarinaa taitavasti eteenpäin ja draaman kaari pysyi hyvin kasassa. Kirjan juoni eteni koko ajan ja tiivistyi mielenkiintoisella tavalla loppua kohden.
Hetkittäin mopo kuulemma pysyi jopa kasassa, kunnes sen päälle meni istumaan ja se lakosi alta kuin liian valmis vilja. Ja koko ajan naulat lisääntyivät. Minä olin tullut mukaan tässä vaiheessa ja kaatunut viimeisimpään mopomalliin. Katselin sitä nyt uudestaan, toisin silmin, katseessani kunnioitusta, jota tuntee aina törmätessään hulluuteen, joka siirtyy sukupolvelta toiselle vähentymättä siinä välissä. Laskin naulat: niitä oli eri puolilla mopoa pystyssä toista sataa. Huomautin, että jos mopon myisi, markkinointi kannattaisi kohdistaa fakiireille.
Tämä kirja sopii luettavaksi oikeastaan kaikille, jotka nauttivat humoristisesta kerrontatyylistä. Kirjan voi lukea joko nauramalla yksittäisille jutuille tai sitten kiinnittäen huomiota sen syvällisempään kertomukseen eli siihen, että varsin erilaisia naapureita yhdisti lopulta ainakin pelko. Naapuri pelkäsi elämän loppumista ja kertoja-minä ei oikein uskaltanut elääkään. Kumpi on rajoittavampaa?

Loppuun vielä yksi katkelma:
Urheiluruutu loppui ravituloksiin. En käsitä, miksi niitä täytyy näyttää, ei ole mitään urheilua sellainen, että istutaan jonkun selässä ja hoputetaan, että se juoksisi lujempaa.
Tykkäsin!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Huonomuistisen valinnat parhaiksi

Vinkkaaja: Leena

Jos omistaa näin huonon muistin kuin allekirjoittaneella, on suorastaan haastavaa nimetä omat lempikirjansa. Lisäksi, mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä krantummaksi olen käynyt. Harvat kirjat enää vievät mukanaan niin, ettei niitä malttaisi laskea käsistään. Tässä kuitenkin ne kolme, mitkä tällä hetkellä soittivat kelloja päässäni.  Mukavaa vuoden alkua kaikille :)


Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

  • Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2011)
  • Sivumäärä: 440
  • Juoni: Kirjan päähenkilö mestarivaras Jean le Flambeur on kirjan alussa dilemmavankilassa. Vankilasta hän pääsee lopulta pois Mielen avulla ja samalla hän sitoutuu tekemään vielä yhden täydellisen rikoksen. Kirja on lennokas murhamysteeri, joka sisältää aika kovaa Scifiä. 
Jos se jollekin ei ole vielä käynyt ilmi, on scifi se todellinen lempilapseni. Ja mikäs sen ihastuttavampaa, jos kirjan on kirjoittanut suomalainen ja vielä niin, että kirja tunnistetaan maailmallakin. Erikoiseksi kirjan tekee vielä sekin, että sehän on kirjoitettu englanniksi ja käännetty sitten suomeksi. Jos joku scifin lukija ei tätä ole vielä lukenut, niin lue ihmeessä. Hauska ja mukaansa tempaava. Ensimmäiseksi scifi-kirjaksi mielestäni kuitenkin hieman turhan haastava.



Vernor Vinge: Linnunradan ääret
  • Julkaisuvuosi 1992 (suomeksi 2001)
  • Sivumäärä: 608
  • Juoni:  Avaruusalus haaksirikkoutuu kauas kauas tuntemattomalle planeetalle. Eloon jää vain kaksi lasta, jotka jäävät keskiaikaa elävän susimaisen kansan armoille. Hätäsingaalin avulla retkikunta pyrkii pääsemään pelastamaan lapset.
Tämä kirja on se, millä aikanaan tutustuin scifiin. Tämä on hieman helpompaa scifiä kuin edellinen. Tarina onkin ehkä hieman sekoitus scifiä ja fantasiaa. Mielenkiintoisin asia kirjassa on susimainen kansa. Sudet ikään kuin jakavat toistensa tietoisuuden. Yksilö ei sellaisenaan ole varsinainen täysillä ajatteleva olento vaan yksilö tarvitsee lauman, joilla on yksi yhteinen tietoisuus. Jos runsas sivumäärä ei pelota, tämä olisi loistava kirja aloittaa tutustuminen scifiin. Tarina on mieletön ja sitä on kiva lukea.
(http://www.risingshadow.fi/library/book/58-linnunradan-aaret)

Jeffrey Eugenides: Middlesex

  • Julkaisuvuosi 2002
  • Sivumäärä: 773
  • Juoni: Kirja kertoo Calliopesta, hermafrodiitista. Kirja on Calliopen kasvutarina. Toisaalta se on myös loistava sukusaaga. Tai kertomus Kreikan historiasta. Juonta on mielestäni mahdoton tiivistää tähän. 
Tämä kirja oli mieletön lukukokemus. Jälleen sivuja oli paljon, mutta kirjaa oli mukava lukea. Kirja sisältää monta teemaa, monta tarinaa, monta vaikuttavaa kohtaa, monta erilaista näkökulmaa. Vaikuttava kirja. Suosittelen melkein kelle vaan, jos sivumäärä ei vaan pelota.
(http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_1814)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kolme kovaa

Vinkkaaja: Tiina

Seuraavaksi tulee kolme suosikkikirjaani näin alkavan vuoden kunniaksi. Parista kirjasta voi huomata kiinnostukseni psykologisiin romaaneihin: pohdinta ja sekoitukset eri elementtejä pitävät tämän lukutoukan ajatukset virkeinä.

Marko Hautala: Itsevalaisevat

  • Julkaisuvuosi: 2008
  • Sivumäärä: 239
  • Juoni: Kirjassa Elias Rosvikin teini-ikäinen tytär katoaa jälkiä jättämättä, ja isä yrittää epätoivoisesti löytää edes jonkun vinkin tyttärensä kohtalosta. Kirjan edetessä henkilöt, joita aluksi luulee irrallisiksi toisistaan, linkittyvätkin tavalla tai toisella toisiinsa. Aluksi kirjaa voisi luulla dekkariksi, mutta se on enemmän psykologinen trilleri, joka pakottaa ihmisen tarkastelemaan alitajuntaansa kauhistuttavien  tapahtumien myötä. 
Itsevalaiseva-kirja kuuluu niihin teoksiin, jotka jäävät kummittelemaan mielen sopukoihin lukemisen jälkeenkin. Hautala luo kauhua jännittävällä kerronnalla, ja asiat ja niiden väliset yhteydet tiputellaan vihjeittäin lukijan mietittäväksi. Lukija jää taatusti kirjaan koukkuun ja haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.  
  • Suosittelen kirjaa psykologisista pohdinnoista pitäville ja niille, jotka nauttivat siitä, että jännitys nostaa ihokarvoja pystyyn.
                             http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Itsevalaisevat.jpg

Astrid Lindgren: Ronja ryövärintytär

  • Julkaisuvuosi: 1981
  • Sivumäärä: 239
  • Juoni: Tämä lastenkertomus jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen. Sen loistavan tematiikan, ystävyyden, lojaaliuden, anteeksiannon ja inhimillisyyden, muistelu tekisi terää itse kullekin tässä kovia arvoja suosivassa yhteiskunnassa. 
Kirjassa Ronja syntyy myrskyisenä yönä ryövärilauman keskelle linnassa, joka kovan mysrkyn takia halkeaa kahtia. Toiselle puolelle linnaa asettuu asumaan kilpaileva ryöväriseurue, ja soppa on valmis. Aikuisten vihoitellessa keskenään Ronja ja Birk, toisen rövärijoukon vesa, ystävystyvät. Heidän lämmin suhteensa ei lämmitä kuitenkaan heidän isiensä mieliä, mistä Ronja suuttuu ja ottaa ja lähtee metsään asumaan.
  • Suosittelen kirjaa ihan kaikille! Teoksen kerroksellisuus mahdollistaa sen, että kukaan ei jää kylmäksi. Lapset saavat tästä kirjasta mahtavia, mielikuvituksellisia ja oivaltavia lukuelämyksiä, aikuset elämänohjeita. Ronja ryövärintytär ohjaa takaisin perusasioiden äärelle.
                                                

Riikka Pulkkinen: Raja

  • Julkaisuvuosi: 2006
  • Sivumäärä: 399
  • Juoni: Tässä psykologisessa romaanissa on neljä päähenkilöä, joiden elämät liittyvät toisiinsa. Anja on kirjallisuuden professori, ja hänen miehensä sairastaa muistisairautta. Anjan 16-vuotias sisarentytär Mari ajautuu seksisuhteeseen äidinkielenopettajansa Julianin kanssa. Julianin kuusivuotias Anni-tytär joutuu aikuisten järjestämän sopan sivustakatsojaksi. 
Kirjan teemat ovat suuria: eutanasia, aikuisen ja nuoren välinen seksisuhde, häpeä ja itsetuhoisuus. Luulisi, että tässä on ihan liikaa yhden kirjan käsiteltäväksi, mutta  Pulkkinen kokoaa näistä aineksista toimivan kokonaisuuden. Lukija saa kokea koko tunneskaalansa kirjan aikana.
Valitsin Pulkkisen kirjoista juuri Rajan, vaikka pidän ehkä vielä enemmän Totta-romaanista. Raja on kuitenkin Pulkkisen esikoisromaani, ja sen ansiosta halusin lukea myös muut kirjailijan kirjat. Pulkkinen on niitä harvoja kirjailijoita, joiden koko tuotannon olen halunnut lukea.  Koukutuin heti ilmaisutapaan ja rohkeaan tapaan käsitellä asioita. Raja-teos ei ole turhaan ansainnut tunnustuksia. 
  • Kenen kannattaisi tarttua kirjaan? Ajattelisin, että tunneihmiset ja älykkäästä pohdinnasta pitävät eläytyvät kirjaan parhaiten, koska jos kirjasta tarkastelee vain tapahtumina, jotain oleellista jää uupumaan.
                             http://riikkapulkkinen.com/uploads/2012/05/raja.jpg