sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Marko Hautala: Kuokkamummo

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 328
Juoni: Romaanissa Samuel Autio löytää isänsä kuoleman jälkeen jäämistöstä salaperäisen videon,
joka herättää häntä vaivaavat nuoruusmuistot. Samaan aikaan Samuelin isän naapuruston, Vaasan seudun erään lähiön, nuoret jatkavat vanhaa perinnettä, jossa teinit kokoontuvat yhteen peloteltaviksi. Pelkäksi urbaanilegendaksi väitetty tarina Kuokkamummosta alkaa saada liiankin todellisia piirteitä, kun ihmisiä katoaa jäljettömiin - on kadonnut jo vuosikymmeniä. Seudulla nököttävä pelottava Bondorffin huvila alkaa kiinnostaa myös alueella ennen asunutta Maisaa, joka tekee seudun perinteestä väitöskirjaa. Lopussa ihmisten keskinäiset suhteet, kohtalot ja eri osaset alkavat löytää paikkaansa karmivassa tarinassa.

Kuka pelkää pimeää? Entä nostattaako mielikuva kosteasta ja kylmästä kellarista ihokarvoja pystyyn?Jos ei, niin syytä olisi, ainakin Hautalan Kuokkamummon lukemisen jälkeen. Romaani on modernia kauhua, ja Hautala on oikeastaan tällä hetkellä hyvin ainoita, jotka kirjoittavat kotimaisessa kirjallisuudessa tätä genreä. Hautalan aikaisemmat kirjat ovat olleet lähinnä psykologisia trillereitä, mutta Kuokkamummo on rehellistä kauhua. Sitä nostatetaan sekoittamalla tarua ja totta sekä pidättämällä antamasta tietoja, jotka päästäisivät lukijan piinasta. Kauhu ja inho menevät ihon alle. Mielenkiintoa tuovat urbaanilegendat sekä erikoiset ja hyvin salaperäiset henkilöhahmot - myös sellaiset, ettei lukija ole aina varma, ovatko henkilöt todellisia. Inhottavilta yksityiskohdiltakaan ei ole säästelty.

"Nainen oli kadonnut.
 Pasi yritti puhua, mutta jokin kurkussa kieltäytyi toimimasta. Koko nielu kieltäytyi toimimasta. Pimeys kuhisi maailman kaikissa väreissä.
Kipu alkoi lyödä turtumuksen muurien yli. Sen kanssa ei nevoteltu. Sormet menivät vaistomaisesti suuhun, kuin pitkä hius olisi mennyt nieluun. Löysivät liukkaan langan, joka johti kielen tyveen ja syvemmälle, liian syvälle, jotta mitään olisi tehtävissä. Käsi tapaili outoa pingottavaa muotoa, joka johti ulos suusta ja katosi värisevänä valonsäteenä jonnekin kuistintakaiseen pimeyteen, sinne missä kuun valaisemien pilvien alainen kohina oli.
Pasi yritti puhua, mutta kieli oli jo paisunut toimintakyvyttömäksi. Vieras, kipeä etana, joka oli silti hänen kielensä.
Hän yökkäsi uudelleen.
Virhe.
Koukut painuivat syvemmälle nielun pehmeään kudokseen. Neste valui vatsalaukkuun ja Pasi tajusi vain osittain ja etäisesti, että se oli verta.
"Nyt kukaan ei voi sua auttaa."
Naisen ääni aivan korvan vieressä.
Sitten uusi suhahdus.
Lanka karkasi Pasin sormista ja jännittyi kuin jousi, Se värisi hänen näkökentässään. Hämähäkinseitti. Hän tajusi, että se oli siima. Vahva siima. Sellainen, jolla nostettiin todella isoja kaloja." 

Hautala käyttää melko perinteistä kaavaa, jossa lukijan tietoon ripotellaan vähän kerrassaan eri ihmisiä ja tapahtumia, ja vasta lopussa selviää, mitä todella tapahtui ja miten kaikki elementit liittyvät toisiinsa. Tämä on mielestäni oiva tapa ylläpitää jännitystä ja lukunopeutta. Itse en halunnut laskea kirjaa käsistäni, sen verran nopeasti halusin saada tietooni, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua.


Hautalan käyttämä kerrontatapa on rytmikästä, jopa paikoin runollista. Teksti luikertelee omintakeisesti kiihtyvien tapahtumien mukana, ja kerronta on myös hyvin kuvailevaa ja paikoin kuvainnollista. Itseäni kiehtova aukkoinen ja vihjaileva kerrontatapa tekee kuitenkin sen, että kirja ei sovellu hätäisimmälle lukijalle.

Kenelle sitten? Tietysti sellaiselle, joka haluaa pelotella itseään pimeillä ja suljetuilla tiloilla ja aavemaisella kerrontatyylillä. Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos haluaa pelotella itseään oikein kunnolla hulluuden partaalle, Kuokkamummo ei saa ihan sellaista reaktiota aikaan, vaikka viihdyttävä ja karmiva onkin.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lukuaakkoset V-Ö

Tässä lukuaakkostemme viimeinen osa! Muutama aakkosten loppupään kirjain tuotti hieman hankaluuksia, mutta pienellä soveltamisella keksimme niihinkin jotain...

V niin kuin Vernor Vinge. Tämä on se kirjailija, joka johdatti minut scifin maailmaan. Järkälemäinen Linnunradan ääret on tutustumisen arvoinen kirja, vaikkei scifiä olisi koskaan lukenut. Jos et siis pelkää huimaa sivumäärää, tartu tähän kirjaan. /Leena

W niin kuin Waller eli Robert James Waller, joka on kirjoittanut kirjan Hiljaiset sillat, josta tehtiin sittemmin kuuluisa elokuva. Itse ihastuin teini-iässä Wallerin surumieliseen romaaniin Rajamusiikkia, joka kertoo Vietnamin veteraanista Jackista Texasissa. Kirjan kantavia teemoja ovat vaellushalu, kanrihenkisyys ja kipeä elämä. En ole lukenut kirjaa varmaan kymmeneen vuoteen, voisikin olla aika verestää muistoja! /Petra

X niin kuin X-kromosomi. Liza Marklund ja Lotta Snickare ovat kirjoittaneet herättelevän ja mielenkiintoisen kirjan nimeltä Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Kirja kertoo aikamme jäykistä sukupuolirooleista, jotka ovat edelleen niin syvällä yhteiskunnassamme ja meissä, että kirjan lukeminen aiheuttaa ikäviä (mutta niin tarpeellisia) havahtumisia. /Petra 

Y niin kuin ystävyys. John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa on ehdottomasti juuri passeli kirja tähän teemaan. Teos maalaa katsojan eteen tarinan natsiupseerin kahdeksanvuotiaan pojan ja keskitysleirillä olevan juutalaispojan yli rajojen vuotavasta ystävyydestä. Tässä kirjassa ei kuitenkaan nähdä onnellista loppua. /Tiina

Z niin kuin KaZuo Ishiguro. Kazuo Ishiguro on japanilaissyntyinen kirjailija, jonka ensimmäinen suomennettu kirja on Silmissä siintävät vuoret. Surumielinen ja seesteinen kirja kertoo toisen maailman sodan jälkeisestä Japanista. Aika on muuttumassa ja vanhat asiat kuolemassa. Niukkasanaisesti kirjoitettu romaani on lukemisen arvoinen./Leena 

Å niin kuin Åbo. Åbosta pääsemme turkulaiseen kirjailijaan eli Riku Korhoseen. Korhosen Lääkäriromaani on roisia ihmissuhdevatvontaa, ja se luo maailmanpoliittisine huomautuksineen varsin voimakkaan ja uskottavan läpileikkauksen 70-luvulla syntyneen NIklaksen onnettomasta elämästä. Joskus rakkaus on ruma sana. /Tiina 

Ä niin kuin äitisuhde. Yksi parhaita lukemiani ja koskettavimpia romaaneja on Anna-Leena Härkösen Avointen ovien päivä. Härkönen kuvaa omaan töksähtelevään tapaansa ja mustaa huumoria apuna käyttäen ongelmalllista äiti-tytärsuhdetta ja sitä, miten kivulias se voi olla vielä aikuisiälläkin. /Tiina

Ö niin kuin yÖsyÖttÖ. Eli Eve Hietamiehen tragikoominen ja riipaiseva Yösyöttö-kirja. Sen nimessä piisaa öötä tarpeeksi, eikö vain? Kirja kertoo isästä, joka jää kaksin vastasyntyneen lapsen kanssa. Mielenkiintoinen sukellus vanhemmuuden iloihin ja suruihin. /Petra

Kaunista joulua kaikille! Toivottavasti saatte paljon mieluisia kirjoja joulupukilta. :)
 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Lukuaakkoset O-U

Kolmannen adventin aakkoset tuottivat tuskaa hieman Q-kirjaimen osalta. Mutta hieman soveltaen tämäkin onnistui.

niin kuin Sofi Oksasen Puhdistus. Ei liene kenellekään yllätys, että teos pääsee helposti lukuaakkosiin mukaan. Kirjassa esitellään Viron historiaa sen keskeisten henkilöiden kautta: Aliiden ja Zaran. Tiedossa on väkivaltaa, mustasukkaisuutta, petoksia mutta myös syvää inhimillisyyttä. /Tiina

P niin kuin Riikka Pulkkinen. Ihana kirjailija, jonka suomenkieltä on ilo lukea. Pulkkinen on kirjoittanut neljä kirjaa: Raja, Totta ja Vieras sekä viimeisimpänä Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, joka julkaistiin ensin jatkokertomuksena Kauneus & Terveys -lehdessä. Luin sen itse muutama viikko sitten ja voin suositella kevyenä välilukemisena sitä kaikille muillekin! /Petra

Q niin kuin Kuu paistaa, kuollut ajaa (toim. Timonen ja Tanttu). Kirja on täynnä suomalaista kansanperinnettä, mutta omasta mielestäni kaikista kiehtovimmassa muodossa, nimittäin aavetarinoiden. Teokseen on kerätty suomalaista suullista kansanperinnettä, joita viljeltiin muinoin viihdyttämisen ja opettamisen vuoksi. Kirjassa karmivaa tunnelmaa luovat tunnetuimmat Suomessa kerrotut aavetarinat. /Tiina

R niin kuin Ready Player One on Ernest Clinen scifi-romaani. Scifi-luokittelusta huolimatta tämä ei ole kovaa scifiä. Tämä sopii loistavasti luettavaksi jokaiselle, joka on elänyt 80-luvulla ja pelannut videopelejä. Kirja sisältää huomattavan määrän ihastuttavia viittauksia 80-luvun peleihin ja tapahtumiin. /Leena

S niin kuin Anja Snellmannin (ent. Kauranen) Pelon maantiede. Snellmann kuului 80-luvulla siihen lisääntyvään naiskirjailijoiden joukkoon, jotka eivät epäröineet näyttää vihaansa ja tuoda naisten epätasa-arvoa esille. Pelon maantiede on vahva kertomus naisjoukosta, joka on kyllästynyt pelkäämään ja alkaa kostaa miehille naisiin kohdistuneita vääryyksiä. Kansien sisälle mahtuu rajua tekstiä, julmia tekoja, pelon voittamista ja koston hurmoksellisuutta. /Tiina

T niin kuin Törmälän kuvitteellinen vaneritehdas, joka on tapahtumapaikkana Miika Nousiaisen Metsäjätti-kirjassa. Kirja kuvaa globalisaation vaikutuksia pienen kylän elämään ja todentuntuiset ihmiskuvaukset tuovat tarinan iholle. Hieno ja ajankohtainen kirja! /Petra

U niin kuin Kaari Utrio. Kun etsin takuuvarmaa rentoutumiskeinoa, tartun Kaari Utrion kirjoihin. Historiallinen kirjallisuus yhdistettynä romantiikkaan osuu ja uppoaa tietyssä mielentilassa. Ensimmäisen Utrioni (Haukka, minun rakkaani) taisin lukea läpi joskus teini-iässä ja senpä jälkeen olenkin palannut säännöllisin väliajoin Utrion kirjojen pariin. /Leena

Mukavaa joulun odotusta.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lukuaakkoset H-N

niin kuin Khaled Hosseini. Afganistanilais-amerikkalainen kirjailija osaa kertoa mielettömän hienosti tarinoita Afganistanista ja sen historiasta. Esimerkiksi Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa, ovat olleet mieleenpainuvaa luettavaa. /Leena

I niin kuin Ihana meri. Kira Poutasen kirjoittama,  vuonna 2001 Finlandia Junior -kilpailun voittanut nuortenromaani on yksi niistä kirjoista, jotka olen lukenut useampaan kertaan. Kirja kertoo 9.-luokkalaisesta Juliasta, joka perfektionistina ja ongelmallisen naiskuvansa vuoksi sairastuu pahasti anoreksiaan. Poutanen kuvaa tarkasti, miten ihmismieli vääristyy ja lopulta hyökkää itseään vastaan. Pysäyttävä kirja sekä nuorten että aikuisten luettavaksi. /Tiina

J niin kuin Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto. Opus on tehty avuksi niille, jotka haluaisivat kirjoittaa (myös vain harrastusmielessä), mutta tyhjä paperi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja lievän stressireaktion. Kirjassa on useita pieniä ja vähän isompiakin kirjoitusharjoituksia, joita ensin pohjustetaan aihepiireittäin. Cameron luo selkeitä ja helppoja keinoja purkaa esteitä kirjoittajan ja paperin välillä, huumoria unohtamatta. /Tiina 

K niin kuin Katja Ketun Kätilö. Lapin sodan aikaan sijoittuva raaka mutta koskettava tarina kätilönä toimivan suomalaisnaisen ja saksalaisen upseerin tarinasta. Väkevistä sanoista koostuu merkittävä ja yllätyksellinen kirja. /Petra 

L niin kuin L.M.Montgomery ja hänen ihastuttavat tyttökirjansa. Näiden pariin olen palannut näin aikuisiälläkin ja seuraavaksi tarkoituksena (ehkä joululomalla) olisikin tarttua jälleen Pieni runotyttö -kirjaan ja elää jälleen hetki Uuden Kuun Emilian kanssa. /Leena

M niin kuin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla on Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirja. Kirja on jaoteltu eri ruoka-aineiden mukaan osiin ja sisältää paljon kivoja kuvia. Reseptit ovat simppeleitä, mutta ainakin minulle uusia. /Leena

N niin kuin Nälkävuosi, joka on Aki Ollikaisen koskettava kirja pienen Mataleenan perheen kohtalosta vuoden 1867 loputtoman talven ja armottoman nälän keskellä. Äärettömän koskettava kirja on kirjoitettu hirvittävän taitavasti: miten niin vähin sanoin voidaankaan ilmaista niin paljon. Soisin jokaisen suomalaisen lukevan tämän, vaikka kirjaa ei voikaan suositella herkille lukijoille. /Petra