sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Vinkkaaja: Tiina

Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 339
Juoni: Irma on keski-iän ylittänyt helsinkiläinen nainen, joka yrittää paikata omaa tympeäksi käynyttä
yksinäisyyttään tekeytymällä taloustutkimuksen kyselytutkijaksi ja alkaa pimpotella keravalaisen kerrostalon asuntojen ovikelloja. Yllättäen moni avaakin oven, ja Irma saa kutsun kodin lämpöön, mutta kukaan - edes Irma itse - ei aavistakaan, että tämä nainen tarrautuu haastateltaviinsa kuin täi tervaan. Jossain vaiheessa käry käy, mutta ei koskaan niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Nenäpäivä on humoristisesti rakennettu matkaopas keravalaiseen lähiöön. Päähenkilö Irma ajautuu kuin varkain bussilla Keravalle, ja yksinäisyys ajaa häntä takaa niin, että ihmisseuraa on saatava hinnalla millä hyvänsä. Seuraavassa hetkessä nainen soittaa jo ovikelloa ja hätäpäissään keksii tunkeilun syyksi taloustutkimuksen.

Kummallisen seikkailunsa aikana Irma tutustuu moneenkin perheeseen, mutta erityisen rakkaaksi hänelle tulee samanikäinen Irja. Matkalla hän saa todistaa erään asunnon perhetragediaa, oman poikansa hämäräbisneksiin sekaantumisen, kelvottoman ajotaitonsa seurauksia ja ajatumisensa alkoholistin luokse terapoimaan itseään.

Ennen lukemista olin aiheesta todella innoissani: eriskummallinen, humoristinen kertomus ihmismielen oikuista. Aihe sopii edelleen mielestäni minulle kuin nenä päähän, mutta täytyy sanoa, että sivujen tahmeaa kahlaamistahan hommasta loppujen lopuksi tuli. Kerronta on mielestäni liian verkkaista, ja kaipasin koko ajan napakampaa otetta, koska aihehan on niin hauska! Pitkät, melkein ajatusvirtaa olevat virkkeet saivat monesti keskittymisen herpaantumaan, eikä teos päässyt mielestäni kuin lopussa vasta kunnolla rullaamaan. Kerronta on toki koomista kaikessa arkisuudessaan, ja toisaalta tämä tekee kirjasta myös jotenkin surullisen: yksinäisyys todella on monen arkipäivää ja ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Silloin, kun väärennetty pääsylippu ihmisten luokse on paljastumaisillaan, pitää toimia, kuten Irma, kun hänen huijauksensa on päässyt myös sanomalehden sivuille.

"  Ja siinä, paikalleni jähmettyessäni, tiesin tarkkaan että juuri niin ei olisi pitänyt tehdä. Jähmettyä. Mutta liikkeellekään en enää päässyt, vaan kykin siinä pöydän alla polvillani hame lanteillani ja pidätin hengitystä kuin lapsista lapsin tai tyhmistä tyhmin. Korvissa jotenkin ryöppysi ja sama punainen kuohu tuntui patoontuvan myös silmiin. Polviin koski.
- Irma! eteisestä kuului toistamiseen.
Kun en muuta keksinyt, sulloin lehden paidan alle. Rupesin hivuttelemaan itseäni pöydän alta, hame ja takki harasivat vastaan ja nousivat yhä ylemmäs, sydän läpytti, se nyt oli tietysti moikunut koko ajan mutta nyt oli jo hankala kuulla yhtään mitään muuta kuin sen järähtelyä ohimoilla. Eikä tietysti sillä että niitä olisikaan siinä tilanteessa halunnut mitenkään ruveta kuuntelemaan, muita ääniä, sukkahousujen pitkää ja vetoketjumaista kraakahdusta, oman hengityksen hinkunaa tai etenkään lähestyvien askeleiden tamppausta, juuri sitä ääntä joka olisi pitänyt kuulla ajoissa.
Ja kun tassutus sitten vasta sen huomattuani taukosi ja ilmoille lankesi Irjan matala nauru, alkoi aika väkevästi tuntua siltä että pakovaihtoehdot oli käytetty: ei oikein voinut muuta kuin pyllistellä siinä."
Kenelle? Komiikan, tapahtumien kuvailevan kerronnan ja irvokkuuden ystävälle. Suosittelen kirjaa myös sinulle, jolla on malttia odottaa, että tapahtumat pääsevät käyntiin ja joka haluat löytää huumorin alta myös tärkeän teeman: ihmisyyden puolustuksen.

   

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Rimmisen Hipan ja tämä Nenäpäivä on lukulistalla ollut jo pitkään jo senkin vuoksi, että Rimminen sai siitä Finlandia-palkinnon.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa tosiaan lukaista! Olisi hauska kuulla, mitä mieltä itse olet teoksesta sitten, kun olet saanut sen luettua! Olisi mukava kuulla myös vertailua muihin Rimmisen kirjoihin.
    Tiina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!