sunnuntai 31. toukokuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Vinkkaaja: Tiina

Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 340
Juoni: Kirja on periaatteiltaan tyypillinen nuorten rakkausromaani. Kaksi yhdysvaltalaista nuorta rakastuu, mutta heidän rakkautensa edessä on esteitä. Ei tosin mitään tyypillisiä, vaan kuolemaan johtavia syöpäkasvaimia. Romaanista on tehty myös huippusuosittu elokuva.

Teos alkaa, kun 16-vuotiaan, parantumatonta syöpää sairastavan Hazelin äiti puoliksi pakottaa tytön vertaistukiryhmään, koska Hazelin elämän keskipisteiksi ovat nousseet tv, lukeminen ja kuoleman mietiskely. Kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan on kadonnut, ja vastentahtoisesti Hazel raahaa happipullonsa ja itsenä vertaistukiryhmään. Ryhmä osoittautuukin paljon loistokkaammaksi kuin tyttö on etukäteen ajatellut, sillä hän tapaa siellä Augustus Watersin, maailman komeimman, vaikkakin yksijalkaisen pojankolliaisen. Nuorten välille kehkeytyy rakkasusuhde siitäkin huolimatta, että Hazel sairastama syöpää tulee ajamaan tytön ennenaikaiseen hautaan.

Jossain välissä nuoret lähtevän Amsterdamiin Hazelin suosikkikirjailijan perään, sillä pariskunta haluaa tietää, miten heidän lempikirjansa hahmojen elämät jatkuvat kirjan yllättävän lopun jälkeen. Reissu ei menekään ihan niin kuin Strömsössä, ja pettymys on karvas. Elämä kuitenkin jatkuu, ainakin hetken, mutta sitten Hazel saa kuulla Augustuksen sairauden pahenevasta käänteestä.

Kirjan henkilöhahmot on mielestäni kypsästi rakennettu, vaikka päähenkilöt ovatkin teinejä. Syntyjä syviä mietiskelevät nuoret joutuvatkin tosin piehtaroimaan sellaisissa kysymyksissä, jotka koskevat lähinnä elämän ehtoopuolella ehtineitä vanhuksia. Vaikka heidän miettimänsä aiheet ovat vakavia, kirjailija osaa käsitellä niitä tarpeeksi helppolukuisesti niin, että teinienki mielenkiinto pysyy yllä. Päähenkilöt ovat kaikesta huolimatta kuitenkin teinejä, ja he myös tekevät teinimäisiä asioita. Välillä he viettävät aikaa vertaistukiryhmästä tuttujen muiden syöpänuorten kanssa. Myös musta huumori auttaa kummasti.

" 'Waters', Isaac huikkasi. Hei mies, missä olet?'
'Gus on torkuilla', sanoin ääni särähtäen. Isaac pudisti päätään, eikä kukaan sanonut mitään.
'Tosi paskajuttu', Isaac sanoi hetken kuluttua. Hänen äitinsä oli ottanut tuolin ja talutti Isaacin sen luo. Isaac istahti.
'Hakkaan sokean perseesi vielä mennen tullen Counterinsurgencessa', Augustus sanoi kääntämättä päätään. Lääke hidasti hänen puhettaan mutta vain sen verran, että hän puhui niin kuin tavallinen ihminen.
'Eivätkö kaikki perseen ole sokeita', Isaac vastasi ja hamuili epämääräisesti  ilmaa äitiään etsien. Äiti otti Isaacista kiinni ja veti hänet pystyyn, ja he menivät yhdessä sohvan luo. Gus ja Isaac halasivat kömpelösti. 'Mikä on vointi?' Isaac kysyi.
'Kaikki maistuu metallilta. Mutta muuten olen vuoristoradalla, joka menee koko ajan vain ylöspäin', Gus vastasi. Isaac nauroi. 'Miten silmät?'
'Ihan hyvin', Isaac sanoi.'Ainoa pulma on siinä, että ne eivät ole päässäni.'
'Hyvä juttu', Gus sanoi. 'En yritä kisata enkä mitään, mutta koko kroppani on pelkkää syöpää.'
'Niin minä kuulin', Isaac sanoi yrittäen pysyä pokkana. Hän hamuili Gusin kättä mutta löysi vain reiden.
'Minä olen varattu', Gus sanoi."
Teemoiksi nousevat ehdottomasti selviytyminen ja omien pelkojen voittaminen, mutta myös ensirakkaus. Hazelin ja Augustuksen on kohdattava sellaisia asioita, joiden kanssa myös aikuisilla menisi sormi suuhun. Ahdistavaa on myös se, että elämän suurimmista haastaeista on selviydyttävä yksin. Teos on riipaiseva ja nuortenkirjaksi älykäs, huumoria onneksi unohtamatta.

Suosittelen kirjaa tietysti nuorille. Aihe ei todellakaa ole kevyt, mutta mustalla huumorilla höystetty käsittelytapa tekee siitä helpomman. Epäilisin myös, että tytöt innostuvat kirjasta enemmän kuin pojat, koska aiheena on rakkaus ja tunteiden sekamelska. Varsinaista toimintaa ei löydy. Aikuiseen makuun Tähtiin kirjoitettu virhe on ehkä liian yksikerroksinen, mutta nuorille juuri passeli.
     

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Vinkkaaja: Leena
  • Sivumäärä:283
  • Julkaisuvuosi: 2015
  • Juoni: Karin on viisikymppinen historianopettaja, joka toipuu avioerostaan. Sattumalta Karin kohtaa Laurin, jolla on myös takanaan avioero. Tässä rakkaustarinassa seurataan näiden kahden rakastumista ja mietitään elämän solmukohtia

Luin tämän kirjan ns. välipalana ja se olikin siihen tarkoitukseen juuri oivallinen. Helppoa ja mukavasti luettavaa tekstiä. Mukava tarina. Asiat etenivät ja ihmiset kasvoivat. Tavallaan helppo kirja, mutta kuitenkin kovin ajankohtainen ja ihmisen syvimpään porautuva.

Aikana, jolloin avioerot ovat täysin normi, on tämä kirja juuri asian ytimessä. Välillä rakkaus loppuu, vaikkei sen haluaisikaan loppuvan. Välillä parisuhde on sitä, mitä ihminen tarvitsee, mutta aina se ei ole mahdollista. Välillä ihmisen taas on parempi olla ilman sitä parisuhdetta. Tämä kirja teki minut iloiseksi siitä, että enää tänä päivänä ei ole pakko tehdä niin kuin on aina tehty. Uudenlaisia ratkaisuja saa tehdä ja ne ovat hyväksyttäviä.

Pidin kovasti Nuotion kirjan tunnelmasta. Klassista musiikkia ja teetä. Oikein sopiva kombo. Tähän vielä lisättynä päähenkilö Karin, joka pohdiskelee asioita ja ei ole ollenkaan liian suoraviivainen. Ja kuten Nuotio asian oivallisesti ilmaisee: tee auttaa aina.
Vedän villatakin yöpaidan päälle ja menen keittiöön keittämään teetä. Pyörittelen puhelinta kädessäni, haluaisin kirjoittaa vastauksen, mutta en osaa. Tee auttaa aina. Sellaisille sisältä vapiseville ihmisille kuin minä tee on parasta lääkettä. Ei ole ongelmaa, joka ei ratkea hyvin haudutetun teen avulla. Keittiöni ei ole suuren suuri eikä sitä ole remontoitu vastikään, pinnat ovat hieman kuluneet, mutta minä pidän siitä. Tämä on ensimmäinen oma keittiöni. Täällä kukaan ei tule sanomaan, miten astianpesukone pitäisi täyttää.
Tämä kirja kertoo tarinan rakastumisesta. Lukijanakin koin sen kutkuttavan tunteen, kun ihastuu/rakastuu johonkin. En oikein ole rakkausromaanien suuri ystävä, mutta jotenkin tämä tarina vei minut mukanaan. Ja kuten rakkausromaaneilla yleensä tälläkin kirjalla on onnellinen loppu  (vaikkei sitä varmaan kuuluisikaan paljastaa).

Kenelle? Helppoa, mukavaa kirjaa etsivälle. Sinulle, joka haluat lukea hyvin kirjoitetun rakkausromaanin (joka ei ole aivan ennalta arvattava) tai etsit sopivaa välipalaa.



torstai 14. toukokuuta 2015

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Vinkkaaja: Petra
  • Sivumäärä: 269
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Juoni: Kolmekymppinen Frida on elämässään suurten päätösten äärellä. Hänen miehensä toivoo lasta, mutta Fridaa vaivaa suvussa kulkeva rauhattomuus, joka yllyttää valitsemaan lähtemisen ja vapauden jäämisen ja perheen sijasta. Menneiden sukupolvien valinnat tuntuvat painavina vielä nykyhetkessäkin ja Frida kerii auki sukunsa tarinaa: oman isänsä, joka pakottautui jäämään huonoin seurauksin; isänisän Pojun, joka lähti ja jätti taakseen niin paljon; isänisänäidin Sirin, joka jäi vangiksi omaan elämäänsä.


Olen viime aikoina lukenut kaksi muutakin tuoretta sukupolviromaania (Kinnusen Neljäntienristeys ja Lähteenmäen Ikkunat yöhön) ja aihe ei vieläkään kyllästytä. On valtavan mielenkiintoista pohtia millä tavalla menneiden sukupolvien valinnat ja pyrkimykset vaikuttavat elämäämme tänä päivänä.

1900-luvun alussa syntynyt Sigrid Eleonora, Siri, hotellinomistajan tytär, unelmoi loisteliaasta ja jännittävästä elämästä, mutta naituaan ikävystyttävän Per Henrikssonin ja saatuaan lapsia, hän tyytyy unelmoimaan, että lapsista nuorin, Poju, vie hänet aikuistuttuaan ulkomaille seikkailuihin. Pojulla onkin palava halu päästä Amerikkaan, jonne hän pian lähtee jättäen koti-Suomeen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa. Poju ei asetu aloilleen Amerikassakaan vaan toteuttaa lähtemisensä vielä monen monta kertaa. Pojun poika Raimo on perheensä kunniallisesti elättävä myyntimies, joka sairastuu skitsofreniaan ja jättää hänkin tavallaan perheensä. Frida, Raimon tytär, on hoitanut vuosia isäänsä ja pelkää sitoutumista Emiliin. Hän lähtee Montpellieriin pohtimaan haluaako olla ihminen, joka lähtee vai jää.

Kirja etenee kahdessa tasossa. Välillä kuljetetaan menneiden sukupolvien tarinaa kronologisesti ja välillä Frida elää nykyelämää ja muistelee omaa menneisyyttään. Menneiden sukupolvien tarina on looginen ja etenee hyvin, mutta Fridan elämää koskevat osat ovat ajoittain hiukan sekavia enkä lukijana aina tiennyt mistä ajasta puhuttiin. Se ei kuitenkaan haitannut lukukokemusta tai tarinan ymmärtämistä.

Frida tekee mielenkiintoisia pohdintoja ja johtopäätöksiä suvun vaiheista.
Ajatuksissaan hän rakasti meitä lapsia, ja tyttöä yhteiskoulun pihalla hän rakasti ehkä eniten; yhä rakastaa, vaikka tyttö yhteiskoulun pihalla on tukeva keski-ikäinen nainen, joka ei halua olla missään tekemisissä hulluuden kanssa.
Olin ajatellut, että haluan perheen oman rikkimenneeni tilalle - ja nyt ymmärsin yhteyden, tämä oli sama halu kuin isällä sen kesän jälkeen, kun hän palasi San Franciscosta.
Isä yritti jäädä, vaikka halu lähteä oli niin valtava, että hän meni vapaa-aikanakin lentokentälle katsomaan koneita. Isä yritti pysyä paikoillaan, mutta hän kaatui sisäänpäin. Teki sisälleen maailman, jonne kukaan ei voinut häntä seurata eikä häntä sieltä löytää.
Tämä on kirja sinulle, jota lähtemisen jä jäämisen tematiikka kiinnostaa. Kumpi on vaikeampaa ja kumpi tuskallisempaa. Kirja on ehdottomasti mielenkiintoinen myös monen sukupolven kasvutarinana ja kuvauksena 1900-luvusta.
 

torstai 7. toukokuuta 2015

Nura Farah: Aavikon tyttäret

  • Julkaisuvuosi: 2014
  • Sivumäärä:236
  • Juoni:Khadija on nuori tyttö, joka elää 1900-luvun puolivälin Somaliassa. Khadija on taitava runonlaulaja sekä tunnollinen tytär. Kuljettaessaan kameleita hän joutuu kamelivarkaiden uhriksi. Khadjan onneksi vanhempi mies Keyse Libaax pelastaa hänet ja vie turvaan. Keyse rakastuu Khadjaan ja ottaa Khadjan lopulta toiseksi vaimokseen.
Tämä kirja ei sinällään antanut minulle mitään uutta, mutta kirjan tekeekin mielenkiintoiseksi nimenomaan kirjailija. Nura Farah nimittäin muutti 13-vuotiaanan Somaliasta Suomeen. Farah onkin ensimmäinen suomalainen somalikirjailija. Aavikon tyttäret on kirjailijan esikoisteos.

Kirjan päähenkilö Khadja elää paimentolaisheimossa. Elämä on niukkaa, mutta kuitenkin palkitsevaa. Kirjailija kuvailee paljon päivittäisiä rutiineja ja ottaa lukijan mukaansa aavikon reunalle.
Väsyneet vuohet ja lampaat eivät jaksaneet kävellä, mutta Khadija työnsi määkiviä eläimiä takamuksesta. Hän täytti kulhot ja antoi eläinten juoda. Naapurimajan äiti kauhoi vettä ja kylvetti pikkuisiaan. Lapset käkättivät ja jahtasivat alasti toisiaan. Vanha nainen heitti huivin niskastaan ja pesi ruskean kovaksi kuivuneen hennan. "Tämä on ollut pahin kuivakausi. Se kesti liian kauan ja karjaa kuoli", harvahampainen nainen sanoi ja ylisti Allahin armoa. Khadijakin yhtyi kiittämiseen ja pärski vettä kasvoilleen. Kaikkialla pestiin vaatteita ja koko leiri kohisi veden lorinasta. Isolehtiset puut muuttuivat värikkäiksi, kun niiden oksille levitettiin sarongeja kuivumaan. Kapeilla oksilla lepäsi vihreitä, sinisiä ja valkoisia kankaita. Miehet vaihtoivat sarongit tervehtiäkseen uutta kautta. Miehet ja naiset pärskivät vettä kasvoilleen ja surulliset ilmeet väistyivät ja tilalle ilmestyivät kirkkaat ja varovaiset hymyt. Vesi pesi surut ja huolet ja naiset lauloivat.
Somalinaiset ovat kirjassa vahvoja ja omatahtoisia. Kuitenkin mies on selkeästi se, joka tekee päätökset. Länsimaiselle lukijalle hankalaa luettavaa oli ympärileikkaus sekä nuorena naimisiin meneminen. Yritin lukea kuitenkin tätä kirjaa kuvauksena yhdestä kulttuurista.

Kirjassa seurataan Khadjan elämää lapsuudesta aikusuuteen. Kirjan lopussa Khadjalla on itsellään jo useampi lapsi. Samaan aikaan Khadjan varttumisen kanssa seurataan myös Somalian vaiheita ja itsenäistymistä.

Kirja on hyvä kuvaus yhteisöstä, joka on itselleni vieras. Kirjailija pystyy hyvin kuvaamaan Somalian elämää, mutta katsoo kuitenkin asioita selvästi ulkopuolelta. Hieman tästä kirjasta tuli mieleen Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.

Kenelle? Sinulle, joka olet kiinnostunut Somaliasta maana. Sinulle, joka haluat oppia somalilaisista muitakin, kuin vain sen, minkä näemme omasta näkökulmastamme katsoessamme.


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Vinkkaaja: Tiina

Ilmestymisvuosi: 2014
Sivumäärä: 559
Juoni: Finlandia-palkinnon vuonna 2014 pokannut teos kietoutuu yhdysvaltalaisen professori Joe
Chayefskin elämän ympärille. Lama-Suomessa suomalaiseen tyttöön tutustunut nuori Joe rakastuu, jättää kaiken Yhdysvalloissa ja yrittää leikkiä perhettä pimeässä pohjolassa Alinan kanssa. Tästä ei kuitenkaan tule mitään, ja Alina ja pariskunnan pieni poika Samuel jäävät Suomeen, kun Joe palaa takaisin Jenkkilään ja aikanaan perustaa sinne uuden perheen. Suomi ja sen asukkaat tuntuvat vain kaukaiselta unelta.

Kaikki tuntuu sujuvan hyvin, kunnes keski-ikäisen Joen elänkoelaboratoriota vastaan alkaa järjestelmällinen sabotointi, ja tilanne riistäytyy totaalisesti käsistä. Trilleriksi luonnehditun kirjan tapahtumat alkavat toden teolla.

Chayefskin elämä saa yhä enemmän painajaismaisia sävyjä, kun eläinkokeita vastustavat ryhmät ottavat Joen silmätikukseen. Jopa miehen perheenjäsenet saavat pelätä varjojaan, kun heidän kotiinsakin aletaan tehdä terrosistitekoja. Tilanne menee siihen, että perhettä suojellaan ja vartioidaan vuorokauden ympäri, ja silti arkeen on asettunut vakituiseksi vieraaksi pelko. Kaiken tämän keskellä Joe yrittää luovia markkinoinnin kanssa sekaantuneen murrosikäisen tyttärensä vapauksien ja vastuiden välillä, ja jossain välissä pitäisi huomoida myös vaimo ja toinenkin lapsi. Ei ole helppoa.

Samaan aikaan Suomessa Alina on huolissaan huippuälykkäästä Samuelista, joka on ylioppilaskirjoitusten jälkeen ajautunut lain väärälle puolelle. Samuel on jossain päin Yhdysvaltoja ja on vaarallisen katkeroitunut oman isän välinpitämättömyydestä. Saako Samuel kostettua isälleen hylkäämisensä?

Jos teosta He eivät tiedä mitä tekevät pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi älykäs. Jussi Valtonen käyttää paljon aikaa pitäessään lukijaa tiedemaailmassa ja sen termistössä, tavoissa ja elämänmenossa. Vaikka tiedettä käsitellään kirjassa paljon, se ei ole sen pääsanoma, vaan se, mistä kukaan loppujen lopuksi tietää, mikä on totuus. Miten meitä ihmisiä voidaan kaikesta pyristelyistä huolimatta vetää mukaan markkinoinnin salakavalaan maailmaan, ja kuka on vastuussa, kun jotakin tapahtuu? Vaikka tietomäärä on nykyää huikea ja kaikkien saatavilla, takaavatko nämä seikat varmasti ymmärryksen maailmanmenosta? Maailma koostuu paljon muustakin kuin yksittäisistä faktoista. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, miten ymmärrämme, kohtelemme ja tulkitsemme toinen toisiamme inhimillisesti. Jos tämä jää vajavaiseksi, katastrofin ainekset ovat ilmassa.  Teos ottaa vahvasti kantaa juuri tähän. Omasta mielestäni oli erityisen mielenkiintoista lukea siitä, miten Joen tytär Rebecca saadaan valjastettua erään uuden innovaatiolaitteen iAm:n markkinointiin erittäin salakavalalla tavalla. Tilanne menee niin pitkälle, että jossain vaiheessa yhtiö käytännössä omistaa tytön.

"Rebeccan "ystäviltään" lahjaksi saatu iAm-laite, matkapuhelin joka ei ollut puhelin, oli minikokoinen "käyttöliittymätön" katselulaite. Rebeccan saama yksilö oli vielä prototyyppiasteella, mutta korjailtu versio oli tosiaan tulossa myyntiin jo syksyllä.
Laitteella pystyi ilmeisesti ainakin selaamaan nettiä, katsomaan videoita ja kuuntelemaan musiikkia. Mutta mitään käyttöliittymää ei enää varsinaisesti ollut, kuten yritys asian käyttöoppaassa esitti: kokemukset siirrettiin muutaman pienen ja tyylikkäästi muotoillun elektrodin kautta suoraan kuulo- ja näköaivokuorelle. Aistien pääteasemat aivokuorella edelleen tarvittiin, mutta ei aistisoluja, elämykset mutta ei ulkomaailmaa - vain laite.
-- Kaikki yksityiskohdat - kuten se, missä, mitä ja millä tavalla Rebecca katsoi ja miten hänen aivonsa siihen reagoivat - rekisteröityivät ilmeisesti laitevelmistajalle suoraan ilman erillisiä toimenpiteitä."  
Kirjan lukemisen jälkeen jäin ahdistuneena miettimään, missä kohtaa tiede ja teknologia lakkaavat olemasta ihmisen palvelijoita ja milloin ne alkavat valjastaa ihmisiä jonkun muun tarkoituksiin sopiviksi. Tässä mielessä teoksessa on siis paljon scifimäisyyttä, mutta tässä kirjassa antiutopiat olivat varsin uskottavia.

Kenen kannattaisi lukea opus? Fiksun, tieteen ja teknologian mahdollisuuksista kiinnostuneen lukijan. Onneksi mukana on myös ihmissuhdekuvioita, mikä tasapainottaa välillä raskasta tiedelöpinää, joten ei hätää, jos et ole niin innostunut alussa mainituista asioista.